Taivaan ja helvetin välissä kiirastulessa /K

Lumi narisee kenkien alla ja kuuluu vain hengityksen ääni kun sotilaat katsovat toisiaan, valmiina seuraavaan koitokseen. Yrjö Jylhän runokokoelma “Kiirastuli” vuodelta 1941 (itse luin vuoden 1951 version, jossa oli myös kuvitusta) vie lukijan suoraan mukanaan talvisodan rintamalle sekä välirauhan haikeisiin tunnelmiin. Runokokoelma pitää sisällään sydäntä raastavia kuvauksia sodasta ja siitä mitä se tekee ihmisille, erityisesti sotilaille. Yrjö Jylhä oli itse talvisodassa komppanianpäällikkönä ja hänen komppaniastaan kaatuikin 22 miestä. Hän kantoi tätä taakkaa koko loppuelämänsä ja se näkyykin heti sodan jälkeen kirjoitetuissa runoissa. 

Niin vaikea teitä on lähettää tuonne;

tutut kasvonne on, joka piirre ja juonne -

ken teistäkin vielä hengissä palaa?

On katseeni hellä, mut käskyni kovat,

mitä mielessä mietin, sen suuni salaa,

sanat jääväämättömät ovat.

Runoa lukiessa voi melkein tuntea Jylhän omantunnon. Katkelmassa mainitut tunteet ovat varmasti samaisia mitä Jylhän omassa mielessä liikkui ja katumuksen sekä epäonnistumisen tunteet tulevat vahvemmin itselläkin esiin kun tietää runojen taustasta. Kiirastulen runojen inhimillisyys on koskettavaa ja se tekee vaikeistakin aiheista helpommin käsiteltäviä. Tuntuu siltä kuin lukisi päällikön ajatuksia eikä vain jotakin runoa kirjan sivuilla. 

Vaan vaikeampi on katsoa teitä,

takaisin tulleita, nääntyneitä:

vain puolet on jäljellä, puolet poissa,

te vedätte heitä nyt ahkioissa.

Ja jälkeen kaiken, minkä te koitte,

yhä vielä te hymyillä voitte.

Jylhälle tai runon puhujalle (jotka siis omasta mielestäni ovat samat) on muodostunut selkeästi jossain kohtaa syvä suhde ja välittäminen omaa komppaniaansa kohtaan. On varmasti hankalaa lähettää läheisiksi muodostuneita ja omalla vastuulla olevia (ehkä 18-vuotiaita) sotaan, kun itse kokemuksesta tietää mitä siellä odottaa. Tietää kuinka palaamisen mahdollisuus hupenee kuin huojuvan tornin palaset. Vastuun tunne on varmasti ollut suuri ja siksi myös epäonnistumisen tunne kun komppaniasta palaa vain osa. Kuitenkin Jylhä puhuu myös siitä, miten sotilaat hymyilevät palatessaan, vaikka ovatkin juuri menettäneet tovereitaan kauhealla tavalla. Tämä osoittaa vahvasti juuri sitä toveruutta sotilaiden välillä, he pitävät yhtä tapahtui mitä tahansa ja ovat aina toistensa tukena. 

Kiirastuli vetää sanattomaksi oli lukija tietoinen taustalla piilevistä tunteista tai ei, sillä Jylhä välittää kokemiaan tunteita saumattomasti. Tekstissä olevat katkelmat ovat runosta “Niin vaikeaa”. 

//K