Jos teitä tosissaan huvittaa kuulla /T

 

Nyt lukuun pääsi klassikoksi siteerattu J.D. Salingerin Sieppari ruispellossa. Kirja on yhdysvaltalaista perää ja ilmestynyt englanniksi ensi kertaa 1951 ja näin ollen tapahtumat sijoittuvat 1940-luvun lopulle. Suomeksi teos on ilmestynyt jo 1961, mutta lukemani versio on vasta vuodelta 1999.

Teoksessa seikkailee 16-vuotias Holden Caulfield, joka saa potkut tai kirjan tapaan fudut koulustaan ja lähtee tämän vuoksi seikkailemaan New Yorkiin hakemaan suuntaa elämälleen. New Yorkissa Holden kokee kaikenlaisia seikkailuja ja tapaa monenlaista porukkaa. Kirjassa tuodaan esille Holdenin teiniangstia ja kyvyttömyyttä tehdä järkeviä päätöksiä. Päähenkilön lisäksi kirjassa seikkailee Holdenin sisko Phoebe, koulukaverit Stradlater ja Ackley sekä Holdenin mahdollinen tyttöystävä Sally.

Kirjaa oli erittäin mielenkiintoista lukea, sillä se oli kirjoitettu yleisestä kaavasta poiketen puhekielellä ja kieli oli hyvin slangimaista sekä jo hieman vanhahtavaa. Päähenkilö käytti paljon sanoja, joita nykypäivänä kukaan ei enää käyttäisi. Kieltä oli välillä jopa hieman hankala ymmärtää. Päähenkilön suosikkisanoja, joita kirjassa esiintyi tiheään, oli muiden muassa “pingviini” ja “et cetera”. 

Varsinaista juonta tai järkeviä tapahtumia kirjasta ei löydy vaan siinä keskitytään nuoren Holdenin ajatuksiin ihmisistä ja elämästä. Holden ei oikein pidä kenestäkään, mutta samalla kertoo lukijalle, kuinka on itse mahtava tyyppi. Holden on olevinaan kova naistenmies, mutta samalla kertoo olevansa älytön valehtelija. Kirjasta välittyy, kuinka Holden kokee maailman uhkaavaksi ja etsii itseään ja omaa paikkaansa maailmassa. Monet asiat ärsyttävät ja koulu ei suju. Teksti ei välttämättä ole nykylukijalle täysin samaistuttava, mutta onhan kirja kuitenkin klassikko. Vaikka se sijoittuu kauas menneisyyteen, voi siitä huomata yhä nuorille tuttuja juttuja.

Vaikka klassikko onkin, huomaa kirjasta, kuinka se on oman aikansa tuote. Kielen lisäksi moni asia on hyvin erilailla kuin nykypäivänä. Itseäni kirjassa jäi kummastuttamaan, kuinka jokainen - päähenkilö mukaan lukien - polttaa älyttömiä määriä tupakkaa. Hintataso on myös huomattavasti erilainen. Holden käy esimerkiksi baarissa ja ostaa ison läjän drinkkejä vain kymmenellä dollarilla. Sen lisäksi nuorten aktiviteetit eroavat suuresti ja maailma tuntuu olevan huomattavasti turvallisempi. 

Kaiken kaikkiaan kirja oli ihan mukavaa luettavaa kepeydellään ja tyhmillä jutuillaan. Kirja ei kuitenkaan omasta mielestäni yllä kaikkein parhaimpien joukkoon, mutta olihan siinä omat ajatuksensa. Jos jotain kirjasta jää käteen, niin nuorison ikuinen kamppailu maailmaa vastaan. 

//T