Oscar Wilde: Dorian Grayn muotokuva /M

(Juonipaljastuksia!)

Dorian Gray on kaunis ja nuori ihminen, joka haluaa pysyä nuorena ja säilyttää kauneutensa ikuisesti. Kun Basil Hallward ikuistaa Dorianin kasvot maalaukseen, nuorukainen ei olekaan enää yhtä onnellinen kuin ennen. Lordi Henry saa Dorianin uskomaan, että maailmassa ei ole mitään muuta arvokasta kuin nuoruus. Nähtyään Hallwardin maalauksen Dorian tajuaa joutuvansa vanhentumaan ja menettämään hohdokkuutensa. Nuori mies esittää toiveensa ikuisesta nuoruudesta ja myy sielunsa paholaiselle.

“Kunpa minun olisi määrä olla aina nuori ja tämän kuvan määrä vanheta! Siitä hyvästä – siitä hyvästä – antaisin kaiken! Aivan, tässä maailmassa ei ole mitään mitä en antaisi! Antaisin sieluni siitä hyvästä!”

Dorian on romaanin alussa nuori, vielä alaikäinen, joten lordi Henryn on helppoa saada Dorian kontrolloimaan elämäänsä. Dorian kuulee elämässään kehuja ulkonäöstään, mutta on itse kauhuissaan tulevista vuosista, jotka hän joutuu viettämään epämiellyttävän näköisenä. Dorian päättää eräänä päivänä kurkistaa taulua, jonka Basil hänestä maalasi. Nähdessään taulun muuttuneen ulkomuodon Dorian tajuaa hartaimman toiveensa toteutuneen. Dorian ei kuitenkaan tajua, mitä vaikutuksia tällä on hänen tulevaisuuteensa.

“Tavalliset ihmiset odottivat, että elämä paljastaa heille salaisuuksiaan, mutta harvoille ja valituille elämän mysteerit aukeavat ennen kuin verho on vedetty edestä.”

Dorian tekee elämänsä aikana monia asioita, joista on haittaa hänen läheisille ihmisilleen. Rakastuminen Sybiliin saa Dorianin sokeaksi todellisuudelle. Kun hän lopulta jättää Sybilin, hän kokee tehneensä oikein. Sybil kuitenkin sydänsuruissaan tekee itsemurhan, josta Dorian ei piittaa ja jatkaa elämäänsä. Hänen kamalan tekonsa seurauksena muotokuvan ulkonäkö muuttuu. Dorian itse pysyy entisellään, mutta hänen muotokuvansa alkaa vähitellen muuttua kamalammaksi. Dorian ei tajua tekojensa seurauksia, sillä hänen ulkoinen kauneutensa pystyy peittämään sisällä piilevät kamaluudet. 

“Hyvä luoja! Olinpa minä hullu kun rakastuin sinuun! Olenpa ollut houkka! Enää et merkitse minulle mitään. En näe sinua enää koskaan. En ajattele sinua milloinkaan.”

“Minä siis murhasin Sibyl Vanen – – murhasin yhtä varmasti kuin olisin katkaissut veitsellä hänen kapean kaulansa. Silti ruusut eivät sen tähden menetä ollenkaan ihanuuttaan.  – – Ja tänä iltana minä syön päivällistä sinun kanssasi ja piipahdan sitten oopperassa ja iltapalalla jossakin kaiketi sen jälkeen. Elämä on tavattoman dramaattista!”

Dorian pysyy pitkään sokeana teoilleen ja niiden seurauksille. Eräänä päivänä hän päättää paljastaa maalaukseen vankeutuneen sielunsa Hallwardille, näyttämällä hänelle muuttuneen maalauksen. Hallward ei ota uutista hyvillä mielin vastaan. Dorian toimii äkkipikaisesti ajattelematta sen kummemmin, ja päätyy tappamaan Hallwardin. 

Dorian ei sen kummemmin välitä tekemistään asioista, jotka ovat aiheuttaneet hänen maalauksensa muuttumisen. Hän alkaa kuitenkin ajatella niitä, kun hänestä itsestään ei enää tunnu hyvältä. Hän miettii, tulisiko hänen tunnustaa tekonsa, jotta hän voisi elää elämäänsä onnellisena. Hän kuitenkin tajuaa, että hänet tekee onnettomaksi hänen muotokuvansa olemassaolo ja päättää tuhota sen. Niin hän pääsisi eroon synneistään ja voisi elää onnellista elämää, ilman että hänen menneisyytensä vainoaa häntä. Dorianin teot ovat kuitenkin liian suuria noin vain hävitettäviksi.

Dorian näyttää ulospäin kiltiltä ja jalolta nuorelta mieheltä, sillä hän ei näytä syvällä sisällään piileviä tekojaan. Dorian on siis hieman ristiriitainen henkilö, sillä yhtenä hetkenä hän anoo jäniksen hengen säästämistä ja toisena iloitsee toisen kuolemasta. Dorian näyttää romaanin aikana monia tunteita, joista vahvimpina näkyy viha, kostonhimo ja pelko.

Dorian kasvaa romaanin aikana erittäin paljon, mutta kuitenkin huonompaan suuntaan. Ajan kuluessa Dorian elää elämäänsä niin kuin itse haluaa, eikä piittaa teoistaan. Kun hän vihdoin tajuaa tekojensa seuraukset, hän yrittää päästä niistä eroon tuhoamalla tämän tahriintuneen sielunsa. Dorian saa kuitenkin opetuksen siitä, että tekoja ei voi vain pyyhkiä pois ilman seurauksia.

//M