Tuulen varjon erilainen kerronta /K

 

(Juonipaljastuksia!)

Carlos Ruiz Zafónin kirja,Tuulen varjo, on vuosille 1940-1960 sijoittuva kirja. Kirja seuraa erästä Daniel Semper -nimistä poikaa, joka rakastuu kirjaan nimeltä Tuulen varjo. Kirjan kirjoittaneesta henkilöstä ei tunnu löytyvän mitään muuta tietoa tai miksi Daniel ei löydä muita kirjailijan Julián Caraxin teoksia. Daniel lähtee avaamaan tätä salaisuuksien ja mysteerien vyyhtiä yhdessä ystäviensä kanssa ja kohtaa jos jonkinlaisia ihmisiä matkallaan. 

Kirjan kerronta ja juoni olivat yllättävän erilaiset useista muista kirjoista. Tuulen varjo kerrottiin päähenkilön eli Danielin näkökulmasta, jolloin lukija sai tietää vain mitä Danielkin. Daniel oli kirjan alussa 8-vuotias, mutta suurimman osan ajasta hän oli 16- ja 18-vuotias. Hän tuntui olevan yllättävän naiivi ja oletti ihmisistä hyvää, vaikka muut näkivät heti että Danielille oltiin valehdeltu. Oli jokseenkin virkistävää lukea naiivin, mutta älykkään päähenkilön näkökulmasta kirjaa, vaikka välillä Danielin sivuuttamat asiat tuntuivat lukijasta täysin erilaisilta. Onneksi kirjan loppua kohden Daniel koki henkistä kasvua ja alkoi ymmärtää kuinka maailma toimii ja tämä toi kerrontaan edes pientä realistisuuden tuntua. 

Daniel keskusteli kirjan aikana useiden eri henkilöiden kanssa menneisyydestä ja näinä hetkinä kerronta vaihtui sulavasti kyseessä olevien henkilöiden kerrontaan, tämän huomasi myös kursiivista, jolla nämä kohdat oltiin kirjoitettu. Ne toivat jotain lisää tarinan kerrontaan, mutta loppujen lopuksi olivat pitkälti ylimääräistä jaarittelua. Näiden takaumien ja muistelmien esiintyminen toi kirjan keskiosaan pientä pitkäveteisyyttä ja se hidasti kirjan juoneen syntynyttä tapahtumien tahtia. Loppupuolella oli kuitenkin täysin oma osa kirjaa, jossa oli Nurian kirje Danielille. Nurian kirje oli yli 100 sivua ja hän kertoikin siinä melkein koko elämäntarinansa Danielille. Tässä lukijalle täräytettiin valtava informaatiopaketti, jonka kanssa hänen tuli jatkaa lukemista nyt valaistuneena kaikista aukoista, joita tarinassamme oli. 

Vaikka kirjassa saatiinkin kuulla kerrontaa myös muilta hahmoilta kuin vain Danielilta, uupui sieltä mielestäni yksi oikeasti kiinnostava tarina, nimittäin Fermínin tarina. Fermínille tuntui sattuvan ja tapahtuvan ties mitä, sillä hän oli elänyt elämää jo pitkään ennen Danielin astumista kuvioihin. Tämä mies omasi erittäin mielenkiintoisen taustatarina siitä miten hän joutui asumaan kadulle ja miten hän törmäsi Danieliin. Tarinassa myöhemmin Fermín katosi tultuaan etsintäkuulutetuksi ja meni piileskelemään jonnekin. Olisi ollut erittäin mielenkiintoista kuulla missä hän piileskeli, mitä teki tänä aikana ja kuinka hän oli nyt onnistunut eksyttämään Fumeron jäljiltään. Ei myöskään sivuttu Danielin näkökulman ulkopuolelle siinä miten Fermínillä meni Bernardan kanssa tai millainen suhde hänellä oli Danielin sisään. Mies kuitenkin mainitsi haluavansa olla yhtä hyvä isä kuin Danielin isä oli ollut tälle, hän selkeästi kunnioitti ja piti tätä miestä jonkinlaisena roolimallina tai esikuvana. 

Tällaista kerrontaa yhdestä tärkeimmistä hahmoista ei otettu huomioon suuremmin ja se oli pieni pettymys, mutta uskon, että se olisi ollut valtavan mukavaa ja anteliasta lukemista ottaen huomioon Fermínin särmikkään persoonan.

//K