Lukukokemus - Tuulen varjo /T

 (Varo juonipaljastuksia!)

Luin Carlos Ruiz Zafonin Tuulen varjon, joka kertoo mielenkiintoisen tarinan kahden elämän yhteenkietoutumisesta. Kirja sijoittuu sodan jälkeiseen Barcelonaan, missä päähenkilö Daniel asuu perheineen ja pitää kirjakauppaa yhdessä isänsä kanssa. Kirja on hyvin suosittu ja sitä on myyty miljoonia kappaleita sekä käännetty usealle kielelle.

Aloitin kirjan lukemisen ilman sen suurempia odotuksia ja valmiina lukemaan jotain erilaista. Kirjan alku oli tavallisen tuntuinen ja tapahtumat eivät sen erikoisempia. Daniel pääsee käymään yhdessä isänsä kanssa unohdettujen kirjojen hautausmalla, josta nappaa mukaansa Julian Caraxin Tuulen varjo -teoksen. Pettymyksekseni unohdettujen kirjojen hautausmaasta ei kirjassa kerrota sen enempää. Päähenkilö Daniel - tässä vaiheessa 10-vuotias - tutustuu isänsä tuttuihin Don Gustavo Barceloon ja Clara Barceloon. Barcelot vaikuttavat olevan juonen kannalta tärkeitä, mutta loppujen lopuksi eivät vaikuta tapahtumiin juuri ollenkaan. Kirjan alku oli kokonaisuudessaan mielenkiintoinen ja tarinaan pääsi helposti mukaan.

Alun jälkeen tarina saakin aivan uudenlaisen kulun, kun nyt jo teini-ikäinen Daniel alkaa selvittämään Julian Caraxin arvoitusta. Tarinaan mukaan hyppää Fermin, josta muodostuu Danielille hyvä ystävä. Ferminin iloisesta persoonasta huolimatta tarina junnaa pitkään paikoillaan ja on hyvin pitkäveteinen. Kaikkia pätkiä ei millään meinaa jaksaa lukea. Toisaalta kirjassa syvennytään enemmän Julianin tarinaan, joka muodostaa kirjaan ikään kuin toisen tarinan. Pidin tässä vaiheessa kirjan kerronnasta ja henkilöhahmoista sekä Barcelonasta tapahtumapaikkana. En itse ole kaupungissa koskaan vieraillut, joten kerronta sai sen vaikuttamaan hyvin ihastuttavalta kaupungilta.

Päähenkilö Danielin selvittäessä monen mutkan kautta Julianin elämää alkaa hänen oma elämänsä muistuttaa sitä päivä päivältä yhä enemmän. Oletin alusta alkaen näin käyvän, mutta en kuitenkaan johtavan kirjan loppuratkaisuun. Keskivaiheilla tarinaan mukaan tulee Danielin tuleva vaimo, Beatriz, joka on itse asiassa Danielin ystävän Tomasin sisko. Danielin ja Bean rakkaustarina tulee hieman puskista ja kovin yllättäen. Koko rakastuminen, mikä on lopun kannalta yllättävän suuressa osassa, kerrotaan mielestäni liian hutaisten. 

Danielin ja Ferminin salapoliisityö, josta kirjan keskivaihe koostuu, on hauskaa luettavaa ja pidin sen tarjoamasta jännityksestä. Danielille ja kumppaneille paljastuu hiljalleen yhä enemmän Julianista, minkä ansioista he lopulta joutuvat osaksi Julianin tarinaa. Julianin tarina oli hyvin rakennettu ja omanlaisensa. Se, millä tavalla Daniel siihen sotkeutuu, on kuitenkin hieman väkinäinen. Kirjan loppuvaihe yllätti kuitenkin toden teolla. Daniel on yhtäkkiä elämäntilanteeltaan samassa jamassa kuin Julian aikoinaan, mutta samalla kuitenkin osa Julianin elämää. Lopussa kaksi erillistä tarinaa kietoutuivat yhteen päättäen tarinan onnellisesti.

Kaiken kaikkiaan lukukokemus oli hyvä, vaikka kirjan keskivaihetta olisi voinut hieman tiivistää. Kirja oli kuitenkin juoneltaan aivan erilainen kuin muut kirjat, joka tekeekin siitä lukemisen arvoisen. 

//T