Valoon astuu oloin uudistus /T

Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla on kaikkien suomalaisten tuntema klassikko, joka sukeltaa syvälle suomalaiseen mielenmaisemaan. Se kertoo raastavan tarinan yhden suvun kolmesta sukupolvesta, jotka kokevat historian julmat käänteet, mutta niiden mukana tulevan toivon paremmasta huomisesta.

Trilogia alkaa tunnetuin sanoin “Alussa olivat suo, kuokka - ja Jussi.” Jussi Koskela - päähenkilö Akseli Koskelan isä -  raivaakin itselleen torpan pappilan takamaille saadakseen perheelleen paikan elää. Kaikki on rakennettava itse ja hallan vaara on alituinen. Elämä torpparina on raskasta raatamista ja sen oppivat Koskelan perheeseen syntyvät pojat Akseli, Aleksi ja Akusti. Asema vuokraviljelijänä on ailuva ja taksvärkkiä on painettava päivät pitkät. 

Elämä syrjäisellä Pentinkulmalla on kuitenkin kokeva muutoksen tuulia. Tarinan alkupuolella noin 1890-luvun puolessa välissä pitäjään saapuu uusi kirkkoherra Lauri Salpakari vaimoineen. Kirkkoherran vaimo Ellen tuo mukanaan tuulahduksen nationalismia ollen hyvin innokas kehittämään kylän toimintaa ja näin ollen pitäjään valmistuu kansakoulu, jotta paikalliset lapset pääsisivät sivistymään. 

Kansakoulun lisäksi kylälle perustetaan palokunta edistämään kansalaisten turvallisuutta, vaikkakin palokunta jää pikemmin aatetasolle. Pitäjään kehittyy pikku hiljaa myös muita palveluita kuten meijeri ja säästöpankki. Kirjan loppupuolella kuullaan myös uudesta osuuskaupasta. Tärkeimpänä kehitysaskeleena koko lähihistorian kannalta kylälle perustetaan työväenyhdistys 1900-luvun alkuvuosina levittämään sosialismin sanaa. 

Työväenyhdistyksen avulla kyläläiset pääsevät maailmankartalle ja mukaan politiikan kiemuroihin. Työväenyhdistys tarttuukin aktiivisesti toimeen parantaakseen tilattomien asemaa. Erityistä kinaa kyläläisten välillä aiheuttaa vuoden 1905 suurlakko, johon torpparit ovat heti valmiita liittymään, mutta mitä tilalliset vastustavat. Yhdistys puuttuu konkreettisesti kylän toimiin, kun pitkään Töyryjen kanssa riidoissa olleet Laurilat häädetään torpastaan. 

Poliittisten ja historiallisten seikkojen lisäksi Pentinkulmalla on vuosien edetessä havaittavissa myös kulttuurillista kehitystä. Alkuun kylä on kuin mikä tahansa muu maalaiskylä vailla suurempaa sivistystä. Pikku hiljaa kylä saa vireyttä itseensä, kun kansakoulun myötä lapset pääsevät kouluun ja oppivat lukemaan. Uusi sukupolvi on aiempaa herkempi vaikutuksille, mikä huomataan työväenyhdistyksen levittämästä sosialismista. Yhdistys tuo kuitenkin muutakin iloa kyläläisille ja siellä järjestetään juhlia ja tapahtumia, muun muassa Akseli ja Elina menevät kirjan lopulla siellä naimisiin. 

Tapahtumien edetessä tarinasta löytää maalaiskylälle aikaisemmin kummajaisena pidettyjä asioita. Elinan isoveli Janne muun muassa saapuu kotiinsa ensi kertaa polkupyörällä ja Akseli ja Elina matkustavat Tampereelle ostamaan kihloja uudenlaisella menopelillä - nimittäin junalla. Kansakoulun takaaman lukutaidon myötä sanomalehdet löytävät tiensä kylään ja niinkin hienoa teknologiaa kuin alkeellisia puhelimia löytyy kylän muutamasta talosta. 

Vaikka elämä maalaiskylän torpparina on raskasta ja historia tuo mukanaan raakuutensa sekä epäoikeudenmukaisuudensa, on muistettava, ettei kehitystä tapahdu ilman uhrauksia - ja siitä Täällä Pohjantähden alla on hyvä esimerkki. 

//T