Lisää ongelmanuoria /T

 Tällä kertaa lukuun pääsi Leena Landerin Tummien perhosten koti. Kirja on julkaistu vuonna 1991, mutta sijoittuu tapahtumissaan 1960-luvulle kenties Länsi-Suomeen. Teos on käännetty usealle kielelle ja on sattumoisin ensimmäinen arabiaksi käännetty suomalainen kaunokirja.

Teos on riipaiseva kasvutarina nuoresta Juhani Johanssonista, joka joutuu saarelle koulukotiin ankaran johtajan Olavi Harjulan komentoon. Kirjassa seurataan Juhanin elämää saarella yhdessä muiden poikien kanssa, kun nämä alkavat taloudellisista siivistä kasvattamaan silkkiperhosia. Samalla tutustutaan myös hitusen  muihin saaren asukkaisiin kuten johtajan tyttäreen Vanamoon.

Itseäni kirjassa jäi mietityttämään sen samanlaisuus aiemmin lukemani Peter Hoegin Rajatapaukset -kirjan kanssa. Molemmat teokset kertovat sisäoppilaitoselämästä ja eristettynä olosta. Rajatapaukset oli henkilöhahmoiltaan ja kerronnaltaan vielä brutaalimpi kuin Tummien perhosten koti, mutta molemmissa päähenkilö käy taistoa menneisyytensä kanssa.

Kirjojen juonet ovat hyvin erilaisia ja tämä kirja sijoittuu tapahtumissaan Suomeen toinen taas Tanskaan. Sattumoisin molemmat kirjat kuitenkin sijoittuvat tapahtumissaan melko lähelle toisiaan. Toinen merkittävä yhteys on kirjojen “johtajilla” tanskalaisessa koulussa johtoa piti ankara Biehl suomalaisessa taas Olavi. Myös koululaitosten päämäärä on sama; kasvattaa nuorista kunnon kansalaisia. 

Tummien perhosten koti oli kuitenkin lukukokemuksena viihdyttävämpi ja juoneltaan mukavampi. Vaikka tarinaan mahtui monia melankolisia ja ahdistavia tapahtumia, oli se loppujen lopuksi herkkä kasvutarina ja opetus, että aina kannattaa sinnitellä.

//T