RUPI KAUR JA HÄNEN RUNONSA /M

 

Rupi Kaurin vuonna 2017 julkaistu Aurinko ja hänen kukkansa on runoteoksena omalaatuinen kokonaisuus. Se kertoo elämän eri vaiheista, huonoista ja hyvistä ajoista. Runot kertovat pääasiassa parisuhteesta ja sen päättymisestä, mutta se sisältää myös jonkin verran muidenkin aiheiden, kuten maahanmuuton, käsittelemistä. 

“Ajattele kukkia joita istutat

puutarhaan joka vuosi

ne opettavat

että myös ihmisen

on lakastuttava

kaaduttava

juurruttava

kasvettava

kukkiakseen”

Runokokoelma on jaettu viiteen “lukuun”, jotka kuvaavat elämän eri vaiheita. Koin tämän jaottelun kivaksi, mutta paikoittain kokonaisuus tuntui hieman katkonaiselta. Tämä johtuu siitä, että luku nimeltä “juurtuminen” kertoo eri aiheista kuin lähes kaikki muut osat. Vaikka tämä luku oli omasta mielestäni kaikista miellyttävin luettava, se tuntui hieman siltä kuin lukisi välissä jotakin toista runokokoelmaa. 

Kokoelma on melko uutta tuotantoa ja se on modernia kuvausta elämästä. Modernin runon piirteiden kannalta kokoelma on myös moderni, sillä se on vapaamittainen ja ns. “suorasanainen” eikä se sisällä juurikaan perinteisille runoille ominaisia alku- ja loppusointuja. Niin kuin modernissa runoudessa yleensäkin, Kaurin runoissa on paljon kuvailua. 

“Vaikka ne tietävät

etteivät ole täällä kauaa

ne silti päättävät elää

loisteliasta elämää

- auringonkukat“

Vapaamittaisuus tekee usein runoista ymmärrettävämpiä niin kuin myös Kaurin kokoelman kohdalla. Koin kuitenkin, että runojen lukeminen ei tuntunut siltä kuin olisi lukenut runoja. Runot tuntuivat siltä, että ne voitaisiin lukea normaaleina lauseina ja ne tuntuisivat välillä paremman oloisilta kuin nytten. Mielestäni Kaurin tyyli on kuitenkin mukava.

Runokokoelmassa on myös asioita joista pidin paljon, jotka ovat kuvitus ja runojen nimet. Kuvitus on tässä melko monipuolista ja usein kuvat liittyvät tiettyyn runoon jotenkin. Tällä tavoin sain runoista enemmän irti ja ne vaikuttivat miellyttäviltä. Joillakin runoilla oli myös tavallaan “otsikoita”. Nämä runojen nimet olivat lähes aina runon alapuolella, mikä toi kivaa vaihtelua usein ensimmäisenä runon yläpuolella oleville otsikoille.

Tässä kokoelmassa minut teki iloiseksi se, että Kaur käsittelee paljon tärkeitä aiheita, joita en usein runoudessa ole nähnyt. Näitä ovat esimerkiksi henkinen ja fyysinen väkivalta parisuhteissa sekä maahanmuutto. Koin kuitenkin, että nämä samat aiheet toistuvat samalla tavalla kerrottuna usein, mutta ne on vain muotoiltu eri sanoin. En siis loppua kohden saanut enää runoista niin paljon irti, kun koin runoissa melko paljon toistoa.

Kokonaisuutena Kaurin Aurinko ja hänen kukkansa oli minun mielestäni melko mukava ja ymmärrettävä kertomus elämästä, mutta ei vaikuttanut minuun mitenkään suuresti eikä ollut kovin mieleenpainuva lukukokemus.

//M