SYNKKIÄ HAHMOJA JA SYNKKÄÄ TUNNELMAA /M

 

Vuonna 1991 julkaistu Leena Landerin romaani Tummien perhosten koti kertoo Juhani Johanssonin tarinan. Juhanin kurjan menneisyyden johdosta hän päätyy eräälle saarelle, jonka johtaja Olavi Harjula on ottanut tavoitteekseen auttaa saaren poikia ja saada heidät takaisin muiden veroisiksi yhteiskunnan jäseniksi. Juhanin elämää saarella selostetaan kirjassa paljon, mutta samalla lukijalle aukeaa aukkoja Juhanin menneisyyden traumoihin. Juhani kokee saarella kaikenlaista ja joutuu muistelemaan vanhoja vuosiaan ennen saarelle saapumistaan. 

Romaani alkaa mukaansa tempaavasti ja vauhdikkaasti, mutta kuitenkin melko sekavasti. Tarinassa on niin paljon erilaisia tapahtumia, mikä jatkaa sen sekavuutta pidemmällekin. Tykkäsin Tummien perhosten kodissa siitä, että tarinalla ei ollut niinkään selkeää ja suoraviivaista juonta, vaan menneisyyteen palattiin usein. Tämä teki romaanista mielenkiintoisemman.

Romaanin henkilöt eivät kuitenkaan ole mielestäni tarpeeksi kiinnostavia omalla kohdallani, joten välillä lukeminen kävi hieman pitkästyttäväksi. Henkilöt ovat mielestäni kuitenkin kirjoitettu hyvin todellisen oloisiksi, haavoittuvaisiksi ihmisiksi. Tämä tukee tarinan tapahtumien kulkua, sillä tapahtumat ovat asioita, joita näille henkilöille voisi todellisessa elämässä tapahtua.

Romaanissa on melko synkkä tunnelma, joka tulee esille jo heti alussa ja jatkuu loppuun asti. Tunnelma loi mielenkiintoisen lukukokemuksen. Synkkä teema tukee kuolemaa käsittelevää romaania hyvin, sillä se saa lukijan ajattelemaan tapahtumia paremmin. Juhanin menneisyyden aukeaminen tuo romaanille lisäjännitystä, sillä lukija saa tietää siitä lisää.

Landerin Tummien perhosten koti on mielestäni hyvä kirja, jota oli paikoittain miellyttävää lukea. Jäin kuitenkin kaipaamaan romaanilta vielä jotain, sillä nyt en päässyt tarinaan kunnolla sisään ennen kuin se olikin jo loppunut kokonaan.

//M