Nsukkassa ujostakin voi tulla puhelias /K

 Chimamanda Ngozi Adichien esikoisromaani Purppuranpunainen hibiskus julkaistiin vuonna 2010. Kirja vie lukijan mukanaan 1990-luvun Nigeriaan, jossa olot ovat tukalat poliittisen epävakauden ja väkivallan seurauksena. Päähenkilömme 15-vuotiaan Kambilin sekä hänen veljensä Jajan elämä on tarkasti aikataulutettu ja muodostuukin sääntöjen noudattamisesta. Heidän tiukasti katolinen isänsä kurittaa lapsia heidän ollessa mitään muuta kuin täydellisiä, pitää puolen tunnin ruokarukouksia ja ylläpitää kunnioitusta itseään kohtaan perheessään. Romaani vie Kambilin ja Jajan Ifeoma-tädin mukana Nsukkaan yliopisto-kaupunkiin vierailemaan tädin perheen luona. Perhe-elämä Nsukkassa onkin kovin erilaista siitä mihin Kambili on tottunut kotona varakkaassa perheessään, joten kun vessaa vedetään vasta kun on pakko viikon välein tai jopa pidemmillä väliajoilla, muodostuu nuorelle tytölle aivan uudenlainen kuva maailmasta. 

Teoksen alussa kun olemme vielä Kambilin kotona, hän yrittää saada isänsä hyväksyntää ja pitää tämän tyytyväisenä. Usein Kambili on hiljaa ja miettii mikä olisi oikea asia sanoa isän läsnä ollessa. Kuitenkin Jaja on se, joka sanoo asian ääneen ja Kambili usein harmitteleekin miksei itse keksinyt sanoa samaa ennen Jajaa. Kambilin tehdessä virheitä ja isän saadessa niistä selville Jaja asettuu aina puolustamaan siskoaan seurauksista riippumatta. Kirjan aikana ei tuntunut olevan yhtäkään kertaa jona Kambili olisi itse yrittänyt ottaa vastuun omista teoistaan kun veli tulee auttamaan. 

Kambili on todella hiljainen ja ujo kirjan aikana, tosin loppua kohden hän alkaa puhumaan lauseita ihmisille ihan vapaaehtoisesti. Nsukkassa tädin luona hän yllättyikin suuresti kun ruokailtaessa hänen serkkunsa ja Ifeoma-täti keskustelivat äänekkäästi koko ajan, puhuen toistensa päälle. Vietettyään aikaa tädin luona Kambili alkoi löytää sitä itsevarmuutta ja pystyi keskustelemaan serkkujensa sekä Ifeoman kanssa vapaammin. Tarinasta voidaan nopeasti huomata, että ympärillä olevat ihmiset vaikuttavat meihin todella paljon, sillä Kambilin käytös muuttui ujosta kesksutelevaksi serkkujen luona. Tässä kuitenkin oli osana myös Nsukkasta löytynyt nuori pappi isä Amadi, joka selibaatista huolimatta muuntui Kambilin ensimmäiseksi ihastukseksi. 

Jajan ja Kambilin dynamiikka oli todella toimiva, vaikka he eivät kommunikoineet keskenään normaalia enempää. Kuitenkin kun sisarukset lopussa palaavat kotiin, heillä on molemmilla salaisuuksia, joita he pitävät isältään. On pakko huomata, että vaikka Jaja hyppäisi alas kalliolta Kambilin vuoksi, on erittäin mahdollista ettei Kambili tekisi samoin. SPOILERS! Mutta kun Jaja menee vankilaan perheensä puolesta, olihan se aika selkeä kuvaus siitä, millainen henkilö Jaja on. Jaja oli todella kantava voima tässä perheessä. Äiti melkein hermoromahduksen partaalla jatkuvasti, Kambili katse lattiassa isän läsnä ollessa. 

Sisarusten väliset suhteet sekä suhteet serkkuihin olivat todella antoisaa luettavaa, vaikkakin myös muut hahmot olivat mielenkiintoisia.

//K