Sieppari valeverkossa /K

Comin thro’ the rye, poor body,

Comin thro’ the rye,

She draigl’t a’ her petticoatie

Comin thro’ the rye.

Oh Jenny ‘s a’ weet poor body

Jenny ‘s seldom dry,

She draigl’t a’ her petticoatie

Comin thro’ the rye.

Gin a body meet a body,

Comin thro’ the rye,

Gin a body kiss a body –

Need a body cry.

Gin a body meet a body

Comin thro’ the glen,

Gin a body kiss a body,

Need the warld ken!

Jo suurta suosiota koulussa luettavana klassikkona on herättänyt J.D Salingerin Sieppari ruispellossa vuodelta 1951. Romaanissa seurataan 16-vuotiaan Holden Caulfieldin ajatusmaailmaa hänen seikkailtaessaan 40-luvun New Yorkissa. Holden on juuri saanut fudut Penceyn poikakoulusta ja päättääkin lähteä New Yorkiin sen sijaan, että menisi kotiin ja kohtaisi oletetut seuraukset reputuksestaan. 

Holden on ajatusmaailmaltaan melko tavallinen kapinallinen nuori, vaikka hänen asenteensa onkin negatiivisempi et cetera. Caulfieldin erottaa muista kapinoitsijoista se, että hän valehtelee eikä valheille tunnu olevan loppua. Caulfield törmää useisiin henkilöihin (lähinnä naisiin), joita hän yrittää tavoitella esittämällä olevansa vanhempi kuin oikeasti on. Tarinan aikana huomataan, että Holdenilla on valtavasti mielipiteitä eri asioista, lähinnä negatiivisia, jotka myös sävyttävät tarinan etenemistä. On vaikea erottaa mitkä ajatukset ehkä ovat Holdenin omia realistisia mielipiteitä, jotka pohjautuvat omiin ikäviin kokemuksiin ja mitkä sitten ovat pääpiirteissään valheita kapinallisuuden merkeissä. 

Holden kertoo kirjassa omaa tarinaansa omilla sanoillaan ja onkin sanomatta selvää ettei valehteleva kertoja ole missään määrin luotettava tiedonlähde. Hän kertoo kavereistaan ja ihmisistä, jotka tuntee ja luonnehtii heitä vaihtelevasti. Ensin joku kuvataan todella fiksuna ja ehdottomana kun taas seuraavalla sivulla samaa henkilöä voidaan mollata idiootiksi. On vaikea sanoa, mitkä asiat ovat totta mistäkin ihmisestä, koska Holdenin omat mielipiteet tuntuvat muuttuvan hänen oman mielentilansa seurauksina. Kun häntä ärsyttää, kaikki on syvältä ja kaikki ovat pingviinejä, mutta kun hän on edes jossain määrin toiveikas, saattavat jotkut asiat olla ihan ok. 

On jossain määrin vaikea muodostaa ajatuksia kirjan melko olemattomasta juonesta, koska alkaa pohtimaan tapahtuvatko asiat oikeasti juuri niin miten Holden ne esittää lukijalle. Uskovatko ihmiset junissa hänen valheitaan vai käräytetäänkö hänet niistä jatkuvasti? Varastettiinko häneltä viisi dollaria hotellissa vai käyttikö hän sen baareissa? 

Tarina muuttuu sekavammaksi mitä enemmän pohtii valheiden osuutta. Holdeniin ei voi luottaa kertojana, mutta toisaalta ei voi olla myöskään luottaa koko tarinaan, sillä koko tarinakin voisi olla valhe. 

//K