Mestariteos vai tuskallista luettavaa? /T

 Luin Mihail Bulgakovin Saatana saapuu Moskovaan -teoksen, joka on valmistunut 1930-luvun aikana, mutta julkaistu vasta 1960-luvun lopulla. Kirja julkaistiin alkuun vahvasti sensuroituna, mutta nykyään se lukeutuu maailmankirjallisuuden ehdottomiin klassikoihin. Kirjaa on kiitelty sen mustasta huumorista ja poliittisesta, uskonnollisesta ja filosofisesta kantaanottavuudesta.

Kirja sijoittuu 1930-luvun Moskovaan, johon saapuu yllättävä ulkomaalainen vieras. Pian moskovalaiset saavat kokea toinen toistaan oudompia tapahtumia ja erään tohtorin klinikka saa yllättäen lisää mieleltään järkkyneitä potilaita. Toisessa osassa professori Woland, joka muistuttaa ammatiltaan itse saatanaa, apureineen tutustuu Mestariin ja Margaritaan. Yhdessä koko konkkaronkka kokee, mitä oudoimpia asioita. Samalla tutustutaan kahden tuhannen vuoden takaiseen Jerusalemiin ja Pontius Pilatukseen sekä Jeesukseen kuin myös Mestarin kirjoittamaan tarinaan. 

Vaikka kirja on monien mielestä mestariteos, en itse pitänyt kirjaa ihmeellisenä lukukokemuksena. Aloitin kirjan ihan hyvillä mielin, mutta jo ensimmäisen luvun jälkeen aloin epäillä kirjaa vahvasti. Alussa annoin kirjalle kuitenkin mahdollisuuden, mutta loppua kohti päästessä olin jo aivan luovuttamaisillani. Lukukokemusta ei myöskään parantanut se, että kirjassa oli melkein viisisataa sivua.

Ensinnäkin kirja koostui käytännössä kolmesta eri tarinasta. Pääosin tarina sijoittui Moskovaan, mutta hypyt Jerusalemiin tekivät kerronnasta melko sekavaa. Kerronta oli muutenkin mielestäni paikoitellen sekavaa ja tapahtumissa oli hankala pysyä mukana. Kaikista pahin kirjaa lukiessa oli hahmojen venäläiset nimet, jotka sekoittivat suomalaisen pääni välillä aivan totaalisesti. Teemaltaan kirja oli tylsähkö, sillä se käsitteli selkeästi uskonnollisia asioita, mitkä eivät itseäni henkilökohtaisesti ihmeemmin kiinnosta. Kirja oli jaettu kahteen osaan, jotka olivat hieman irralliset toisistaan ja ensimmäinen osa tuntui jopa vähän turhalta. 

Pidin kirjassa kuitenkin sen omalaatuisuudesta, sillä toista tämän kaltaista kirjaa on vaikea löytää. Tarinassa pääsi myös hyvin perille, millaista elämä 1930-luvun Moskovassa on ollut. Ajankuvaus on saattanut olla jopa niin tarkka, että kirja on julkaistu vasta kauan sen kirjoittamisen jälkeen. Loppu oli tapahtumiltaan niin absurdi, että se oli jo hauskaa luettavaa.

Kaiken kaikkiaan teos oli alusta loppuun hyvin omaperäinen, mutta ei silti kovinkaan herkullista luettavaa. Suosittelen kirjaa kaikille, jotka ovat valmiita lukemaan kummallisista tapahtumista ja valmiita syventymään Jeesuksen aikaisen Jerusalemin tapahtumiin. Muuten kannattaa valita iltalukemiseksi jokin järkevämpi kirja. 

//T