Bulgakovin mielenkiintoinen Moskova /M

 (Juonipaljastuksia!)

Mihail Bulgakovin Saatana saapuu Moskovaan, jonka venäjänkielinen alkuteos on vuosilta 1928-1940, on kiinnostava ja tapahtumarikas kertomus, joka käsittelee kahteen eri aikaan sijoittuvia tarinoita. Seuraamme romaanissa monia henkilöitä. Kirjassa paljon esiintyvä Woland, Saatanaksikin kutsuttu salaperäinen mies, saapuu ensimmäisessä luvussa Moskovaan, jossa hän hämmentää asukkaita hänen kyvyillään. Tästä alkaa monien tapahtumien ketju, johon liittyy kauan sitten Jerusalemissa tapahtunut Pontius Pilatuksen ja Jeesuksen kohtaaminen. Näihin tarinoihin kietoutuu myös kolmas tarina, joka on Pilatuksesta romaania kirjoittavan Mestarin ja erään Margaritan rakkaustarina.

Tarinan keskiössä ovat Woland sekä hänen ryhmänsä, johon kuuluu esimerkiksi puhuva kissa, Begemot. Näiden lisäksi tarinasta löytyy paljon muitakin henkilöitä, mikä sekoittaa tarinaa entisestään. Monilla henkilöillä on useita nimiä, mikä saa lukijan hämilleen ja tarinaa on vaikeampi seurata. Esimerkiksi Pontius Pilatusta kutsutaan monesti myös vain hegemoniksi tai maaherraksi. Vaikka romaanissa kerrottu tarina on melko mielenkiintoinen, sitä oli vaikea seurata sekalaisten hahmojen takia. Bulgakovin hahmoissa on kuitenkin myös hyviä puolia. Useat tarinan hahmot ovat omalla tavallaan erilaisia ja Bulgakov on onnistunut tekemään hahmoistaan hauskoja ja monipuolisia.

Romaania lukiessa on vaikea tietää, mitkä henkilöhahmot ovat tarinan kannalta tärkeitä ja mitkä eivät. Jo ensimmäisessä luvussa esiintyvä Berlioz esitellään hyvin ja useammalla kuin yhdellä nimellä. Pian saamme kuitenkin selville, että Berlioz kuolee eikä näin ollen ole kovin tärkeä lopun tarinan kannalta. Alussa hän on kuitenkin luomassa tarinalle alkuasetelmaa, jossa tämä Moskovaan saapuva paholainen tappaa Berliozin, mikä aiheuttaa Ivanin joutumisen sairaalaan. 

Moskovan tarinasta täysin irrallaan kerrotaan Pontius Pilatuksen sekä Jeesuksen tarinaa, joka ei aluksi vaikuta olevan suuri osa loppuratkaisua. Pilatus yhdistyy kuitenkin Moskovan tarinaan Mestarin kautta. Tämä sivutarina sekoittaa lukijaa, sillä hetkeksi lukija viedään kauas menneisyyteen, jonka jälkeen palataan taas takaisin.

Bulgakov kertoo tarinaa melko salaperäisesti ja jättää tarinaan useita aukkoja. Tämä tekee lukemisesta kiinnostavaa, mutta tarinan ymmärtämisestä välillä haastavaa. Tarinassa olevat aukot antavat lukijalle tilaisuuden päätellä asioita itse ja täyttää näitä aukkoja omilla mielikuvillaan. Romaanin kerronta on hauskaa ja mukaansatempaavaa, mutta kuitenkin melko sekavaa. Kerronnan sekavuus sopii hyvin itse tarinan sekavuuteen, sillä tämä normaaliin maailmaan sijoittuva tarina sisältää paljon erilaisia fantasian elementtejä. Tarinassa on muun muassa noituutta ja taikatemppuja sekä elävänä esitetty Jeesus. 

Romaanin lukeminen hiljalleen oli melko hankalaa, sillä henkilöhahmojen nimet ja tarkoitukset tarinan kannalta unohtuivat melko nopeasti. Lukukokemustani huononsi kirjan lukeminen hiljalleen ja se, että pidin parin päivän taukoja lukemisen välillä. Romaanin lukeminen olisi toiminut minun kohdallani paremmin, jos olisin lukenut sen kerralla loppuun ilman, että minulla on muita kirjoja kesken. Koska kirjassa on niin paljon henkilöitä, oli lukemiseen palaaminen tauon jälkeen hankalaa, sillä hahmoja tuli koko ajan lisää ja vanhatkin olivat suurelta osalta unohtuneet.

Vaikka olin kirjaa lukiessani usein hämilläni ja ulkona tarinasta, jaksoin kuitenkin lukea kirjan loppuun mielenkiintoisen tarinan ja kirjassa esiintyvän huumorin takia. En kuitenkaan ollut täysin tyytyväinen kirjan loppuratkaisuun, sillä tarinan loppu jäi melko avoimeksi eikä asioita selitetty kunnolla. Tämä salaperäisyys sopii kuitenkin tarinan keskiössä olevan Wolandin henkilöhahmoon, joka edustaa romaanissa pahuutta. Romaani sisältää muitakin erilaisten asioiden merkityksiä, jotka lukijan voi olla vaikea erottaa tarinasta. Hyvän ja pahan kamppailu jatkuu läpi kirjan ja lopulta loppuratkaisu jää melko avoimeksi ja lukijan itse ratkottavaksi.

//M