Sosiaalidarwinismia Peter Høegin Rajatapauksissa /T

 

Tällä kertaa lukuuni pääsi Peter Høegin Rajatapaukset -teos. Rajatapaukset on ilmestynyt tanskankielisenä alunperin nimellä De måske egnede vuonna 1993. Teos on Høegin, jota pidetään Tanskan yhtenä menestyneimpänä nykykirjailijana, neljäs. Sivuja teoksesta löytyy likimain 350 ja se on jaettu kolmeen osaan.

Kirja kertoo raastavan tarinan kolmesta koululaisesta Peteristä, Augustista ja Katariinasta. Peter on kiistatta teoksen päähenkilö ja hänen kokemuksensa ovat osittain kirjailijan omasta elämästä. August on Biehlin yksityiskouluun, joka toimii teoksen miljöönä, otettava mielenterveysongelmista kärsivä orpo. Katariina niin ikään on orpo kuten myös päähenkilö Peter. Biehlin yksityiskoulu on maineikas oppilaitos, jonka oppilaat tulevat hyvistä perheistä. Koulussa vallitsee ankara kuri ja opetuksen taso on laadukasta. Teoksen päähenkilöt alkavatkin yhdessä selvittämään, miksi heidät on otettu kouluun. 

Koulussa tapahtuvan salapoliisityön ohella kirjassa keskitytään aikaan ja sen monimutkaisuuteen. Samalla tuodaan esiin päähenkilöiden elämäntarinaa ja millaista koulunkäynti on. Teoksessa keskitytään koulun luomaan Suureen Suunnitelmaan, joka selittää, miksi kouluun on otettu juuri näitä rajatapauksia. Suuri Suunnitelma uskoo, että kovalla kurilla ja ahkeralla opiskelulla yhteiskunnan hylkiöistä voidaan tehdä kunnon kansalaisia.

Juuri tämä kirjassa esiintyvä sosiaalidarwinismi jäi itselle vahvasti mieleen. Sosiaalidarwinismi tarkoittaa evoluutioteorian mukaisen lajien välisen elinkamppailun esiintymistä kulttuureissa ja yhteiskunnassa. Helpommin sanottuna: vahvat selviävät, heikot eivät. Tätä näkemystä pidetään nykymaailmassa täysin näennäistieteellisenä. Sosiaalidarwinismi on vaarallinen tapa puuttua yhteiskunnan epäkohtiin. Sen mukaan vanhat, sairaat ja vähävaraiset eivät kaipaa apuja vaan ihmisen on pärjättävä elinkamppailussa omin avuin. Ihmisyhteisöt pohjautuvat ajatukselle, jossa vanhoista ja sairaista jäsenistä pidetään huolta. Sosiaalidarwinismi on mahdollistanut myös monet historian vääryydet. Yksi tunnetuimmista on natsi-saksan rotuhygieniapolitiikka. 

Kirjassahan sinänsä sosiaalidarwinismi esiintyy päinvastaisena, sillä päähenkilöistä yritetään saada kunnon kansalaisia koulun avulla. Tämä kokeilu ei kuitenkaan selkeästi näytä toimivan ja sen toteuttamistapa on väärä. Kirjassa tuodaan alituiseen esille, kuinka oppilaat nousevat ikään kuin lajikehityksessä hiljalleen ylöspäin. Kaikista ylimpänä kehityksessä ovat koulun opettajat ja rehtori. Rehtorin työhuone sijaitsee esimerkiksi koulun ylimmässä kerroksessa. Koulu haluaa kouluttaa rajatapaukset ylemmälle tasolle, sillä sosiaalidarwinismin mukaan heikot eivät pärjää yhteiskunnassa. 

Koulussa tämä näkyy muun muassa luonnontieteiden opetuksena. Luonnontieteitä pidetään korkeimpana tietona, sillä niissä ei ole rasitteena inhimillistä epävarmuutta kuten humanistisissa aineissa. Tämä tulee esiin jaksollisesta järjestelmästä, jossa rakenteeltaan yksinkertaisimmista aineista noustaan kohti monimutkaisempia - kuten lajien kehityksessä. Sosiaalidarwinismista mainitaan myös heti kirjan alkuun. Biehlin pitämällä biologian tunnilla Peter tajuaa sen: “ – Se pätee yhä yhteiskunnassa, sanoi hän, mutta lievempänä koska me torjumme sen seuraamuksia. – Ulkopuolisen elämä on yhtä pelkoa tai alistumista ja luovuttamista, sehän tiedetään. Sen ymmärtää parhaiten kun on sillä rajalla.” Kaiken kaikkiaan Biehlin koulu siis pyrkii lieventämään toiminnallaan darwinismin seuraamuksia. Kaikki kirjan lukeneet ymmärtävät kuitenkin, kuinka siinä lopulta käy. 

//T