LUKUPÄIVÄKIRJA: PETER HØEGIN RAJATAPAUKSET /M

 Peter Høegin Rajatapaukset on vuonna 1993 julkaistu romaani, joka kertoo nuoren Peterin tarinan. Peter käy yksityiskoulua, jossa hän tutustuu Katarinaan ja Augustiin. Romaani käsittelee paikoittain melko rankkoja aiheita ja pysähtyy myös pohtimaan ajan kulkua ja sen merkitystä. Pidin kovasti romaanin kulusta ja kirjoitustyylistä, minkä takia lukeminen sujui nopeasti. Koin parhaaksi käsitellä romaanin tapahtumia ja henkilöitä lukupäiväkirjan muodossa, jotta saan niistä enemmän irti. Kirja on jaettu kolmeen osaan. Jokaisen osan luettuani pohdin niiden tapahtumia ja omia kokemuksiani romaania lukiessani. 

Ensimmäinen osa

Romaanissa Høeg pohtii moneen otteeseen aikaa ja sen merkitystä ja tämä nähdään jo heti kirjan alettua. Ensimmäisessä osassa tapahtumat sijoittuvat koululle ja pääsemme tutustumaan isoon osaan romaanin henkilöistä. Saamme selville, että Peter on siirretty kouluun, joka on täynnä ns. “normaaleja” lapsia, kun taas osa oppilaista, kuten Peter itse, ovat rajatapauksia. Peter tutustuu ensimmäisessä osassa toiseen rajatapaukseen Augustiin sekä Katariinaan, josta muotoutuu myöhemmin hänen ensirakkautensa. 

En näin alkuun ole kummemmin kiintynyt kehenkään henkilöön, joten toivon lopun kirjasta tuovan heistä jotakin lisää esille, jotta tarina tuntuu mieluisemmalta. Tällä hetkellä tykkään eniten romaanin kerrontatyylistä ja siitä, että tarinan väleissä pohditaan usein aikaa. Aika onkin luultavasti isossa osassa romaania, sillä se tuodaan esille moneen otteeseen. Vielä ei ole tapahtunut mitään kovin suurta juonellisesti, joten odotan romaanilta myös joitakin käänteitä.

Toinen osa

Romaanin toinen osa keskittyy enemmän Augustiin ja hänen sekä Peterin väliseen suhteeseen. Tarinan juonen kannalta oleellisimmat tapahtumat tapahtuvat tässä osassa. Koska tätä osaa kantaa suurelta osalta juonelliset asiat, ei tätä ajan filosofista pohdintaa esiinny niinkään paljon. Toisen osan alku on myös täynnä pohdintaa siitä, miksi kouluun on otettu rajatapauksia. Luettuani kirjaa, tuli vastaan kohta, jossa tätä asiaa pohditaan: “He halusivat auttaa kehityksen uhreja – – Voidakseen erotella joukosta rajatapaukset, jotka eivät suoriutuneet määräajassa ja auttaakseen heitä nousemaan ylemmäs. He tahtoivat ottaa heikot siipiensä suojiin. Samalla he olivat myös ne korpit. Siinä on ristiriita, jota en pysty selittämään.” Pidin tavasta, jolla Peterin ajatuksia asiaan liittyen ilmaistaan tässä kohdassa tarinaa.

Tämän osan viimeinen luku on melko tapahtumarikas, joten asiat tapahtuvat nopeasti. En lukiessani tätä ensin edes tajunnut mitä oli tapahtunut, joten jouduin lukemaan kohdan kahteen kertaan. Pidin siitä, että tässä osassa tapahtui enemmän ja henkilöt esiintyivät enemmän, mutta jäin kuitenkin vielä kaipaamaan jotakin, joka saa minut välittämään henkilöistä enemmän. Tällä hetkellä minusta tuntuu, että juonellinen osuus on suurelta osalta takanapäin ja toivon loppuratkaisun olevan jollakin tavalla järkevä muuhun tarinaan nähden.

Kolmas osa

Kolmanteen osaan siirryttäessä suurimmat juonenkäänteet olivat jo tapahtuneet ja loppuratkaisu toteutettiin melko lyhyesti. Kuitenkin, tähän osaan oli lisätty paljon pohdintaa, mikä sai lukijana minut jo ihan unohtamaan tapahtumien kulun. Kysymys “mitä on aika?” sai vastauksensa tässä osassa. Tai pikemminkin monta vastausta. Aikaa pohdittiin monelta kantilta, mikä sai minut ajattelemaan sitä itsekin. Koen, että tämä aika-pohdiskelu on tärkeä osa teosta ja ilman sitä tapahtumat voisivat tuntua kovin tylsiltä. Kuitenkin, tämä monen kymmenen sivun pohdinta olisi voinut olla hieman lyhyempi, sillä se sai minut tuntemaan, etten edes lukenut enää romaania, vaan jotain filosofista asiatekstiä.

Tarinan loputtua itselleni lukijana jäi mieleen monenlaisia kysymyksiä. Jäin pohtimaan muun muassa sitä, kuinka suuri osa Rajatapaukset-kirjan tapahtumista ovat saaneet inspiraatiota kirjailijan omasta elämästä, sillä kyseessähän on ilmeisesti osittain omaelämäkerrallinen teos. Loppu on myös melko avoin, mikä jättää vielä lisää kysymyksiä. Uskon, että toisella lukukerralla saisin tästä paljon enemmän irti ja pystyisin yhdistelemään asioita paremmin, sillä nyt ajatukseni ovat hieman sekavat ajatellessani tätä kirjaa.

Koin romaanin jo heti alussa todella kiinnostavaksi ja kivaksi luettavaksi. Tästä syystä luin sen myös todella nopeasti. Minulle ei muodostunut kuitenkaan heti alkuunsa kummoisempaa sidettä mihinkään henkilöön, eivätkä heidän tarinansa liikuttaneet minua erityisemmin. Tarinan kerronta ja pohtiva ote olivat kuitenkin se syy, jonka takia jaksoin lukea kirjaa ja se eteni nopeaan tahtiin. Kaiken kaikkiaan tykkäsin romaanista ja sen ei niin suoraviivaisista juoniromaanin elementeistä.

//M