Saatana saapuu kirjan muodossa //P

Heti tässä alussa täytyy myöntää, että en ole koskaan ennen ollut yhtä pihalla kuin lukiessani Mihail Bulgakovin romaania Saatana saapuu Moskovaan. Jopa pitkän matikan YO-tehtävät tuntuvat lastenleikiltä tähän kirjaan verrattuna. Joten istukaa alas ja varautukaa TODELLA sekaviin selityksiin.

Venäläinen Mihail Bulgakov kirjoitti Saatana saapuu Moskovaan vuonna 1966, mutta sensuroituna versiona. Vasta vuonna 1973 kirja julkaistiin sensuroimattomana. Ensimmäisen suomennoksen WSOY julkaisi vuonna 1969. Itse luin kirjan sensuroimattoman suomennoksen.

Kirjan juonta on vähän hankala selittää, koska kirjassa tuntuu menevän vähintään kolme eri tarinaa aina päällekkäin. Ensinnäkin, kirjassa oli yksi tapahtumaketju, joka kertoi Jeesuksen (kirjassa käytettiin nimeä Jèsua) ristiinnaulitsemisesta. Tai oikeastaan siinä taisi olla Pilatuksen jälkitunnelmia Jeesuksen ristiinnaulitsemisesta ja muista tapahtumista Jerusalemissa. Aluksi en oikeastaan tajunnut yhtään, mihin tämä tapahtumaketju liittyy, mutta sitten lopussa Jeesus ilmestyi Moskovaan juttelemaan Saatanan kanssa. Nyt en kyllä edelleenkään tajua koko tapahtumaketjun pointtia, tuntui todella turhalta muun juonen kannalta.

Tuntemattoman taiteilijan näkemys Jèsuksesta.

Muu kirja kertoi nimittäin Moskovan tapahtumista ja mitä kaikkea Saatana (Woland) saa siellä aikaan. Tämä on pikemminkin juonitiivistelmä kuin juoniselostus, mutta pakko sanoa, että jos yrittää alkaa yhtään enempää selittämään, niin menee sekavaksi. Kirjassa saattoi muutenkin olla useita sivuja putkeen, kun en tajunnut yhtään mitään mitä tapahtuu, ja onko tapahtumat unta vai totta. Kirjassa oli esim. monen sivun selostus Wolandin pitämästä taikaesityksestä, ja koko sen ajan luulin, että se oli jonkun unta. Vasta kun luin kirjaa eteenpäin, tajusin tapahtumien olevan sittenkin totta.

Kirjassa ei ollut sekavaa ainoastaan sen erittäin rönsyilevä juoni, vaan myös sen henkilöt. Tai no, henkilöt eivät itsessään olleet sekavia (vain sekaisin), mutta heidän nimensä aiheutti suurta hämmennystä. Voisipa melkein valehtelematta sanoa, että jok’ikisellä kirjan hahmolla oli ainakin viisi nimeä. Tämä itsessään ei olisi koitunut ongelmaksi, jos jokaista henkilöä olisi kuitenkin kutsuttu koko kirjan ajan vain yhdellä niistä. Mutta kirjailija oli näemmä päättänyt, että “hei, jos kerta on monta nimeä, niin miksi niitä ei käytetä”, ja käytti niitä kaikkia yksitellen. Eihän siitä sekasotkusta saanut mitään selvää. Juonen seuraaminenkin on vielä astetta hankalampaa, kun nimiä on joka lähtöön, eikä oikein ota selvään että kuka Ivan on kukakin. Ivaneita oli nimittäin ainakin kolme, tai ... Voi kyllä hyvinkin olla, että Ivaneita oli vain yksi, mutta minä luulin heitä olevan enemmän. Tai sitten kyllä niitä saattoikin olla vaikkapa kymmeniä, mutta minä vain sekoitin ne keskenään. Mene ja tiedä.

Kirjan alussa luulin päähenkilöiden olevan kirjan alussa esiintyvä Ivan ja Berlioz. Venäjänkielinen versio kirjasta on kuitenkin nimeltään “Mestari ja Margarita”, mikä viittaisi siihen, että he olisivat kirjan päähenkilöitä. Mestari ja Margarita kuitenkin tekivät ensi esiintymisen vasta 500 sivuisen kirjan puolivälissä. Itse, kirjan luettua, en edelleenkään pidä heitä päähenkilöinä, vaan mielestäni Saatana on kirjan kiistaton päähenkilö. Hänenhän takia kaikki tapahtui. Lisäksi koko ajan puhuttiin joko Saatanasta tai Saatanan aiheuttamista tapahtumista ja niiden seurauksista

Tämä kirja antoi käteen vain elämäni surkeimman lukukokemuksen, paljon harmaita hiuksia ja varmaan ikuisen hämmennyksen. Että siitä vain haastamaan ittenne ja katotaan saatteko kirjasta enemmän selkoa kuin minä (hyvin mahdollista).

Saman tuntemattoman taiteilijan rekonstruktio Saatana saapuu Moskovaan kirjan etukannesta (Saatana ja Begemot).

Kuvat lisätty taiteilijan luvalla.

//P