“Oi emoni, kantajani, äitini, ylentäjäni!” //T

 

Sain vihdoinkin aikaiseksi lukea Elias Lönnrotin Kalevalan. Myönnettäköön kuitenkin, että en lukenut vuoden 1849 versiota vaan hieman tiivistetymmän version vuodelta 1968, jonka on toimittanut Martti Haavio. Kalevala teoksena on meille kaikille luultavasti jossakin määrin tuttu, mutta mainittakoon vielä, että teos on eeppistä runoutta ja vaikuttanut merkittävästi suomalaiseen kirjallisuuteen, kielen kehitykseen ja ylipäätään kansalliseen identiteettiin. Kalevala tuo esiin myös karjalaisten kulttuuria ja perinteitä sekä kieltä, sillä onhan suurin osa runoista kerätty hyvin idästä aina Vienan Karjalasta asti. Teos on kaiken kaikkiaan upeaa luettavaa, vaikka kieli välillä saattaa aiheuttaa päänvaivaa.

Kalevala kaiken kaikkiaan on yhdistelmä eri runoja, jotka on koottu yhtenäiseksi kokonaisuudeksi. Teos alkaa maailmaan luomisesta ja Väinämöisen synnystä sekä päättyy kristinuskon saapumiseen. Välissä Kalevalan sankarit Väinämöinen, seppo Ilmarinen sekä Lemminkäinen kohtaavat monenlaisia seikkailuja ja sattumuksia. Miehet havittelevat Pohjan neitoa, suututtavat Louhen, ryöstävät Sammon ja käyvät taisteluun Pohjolan väkeä vastaan. Väliin kuullaan myös tarina Kullervosta ja tutustutaan surullisiin ihmiskohtaloihin kuten Joukahaiseen ja Ainoon.

Itseäni Kalevalassa jäi kiinnostamaan sen matriarkaalisuus. Matriarkaatti järjestelmänä tarkoittaa äidinvaltaa, jossa yhteisöä johtaa matriarkka eli vanha nainen/äiti. Matriarkka on vastakohta yleisemmin esiintyvälle patriarkalle, jossa yhteisöä johtaa mies. Matriarkaalisuus on kiistelty aihe ja eri aihetta tutkineet muiden muassa antropologit ovat esittäneet hyvin erilaisia tulkintoja aiheeseen liittyen. Joidenkin mielestä matriarkka vastaa patriarkkaa siinä määrin, että valtamuodossa naiset ovat miesten yllä, kuten patriarkaalisessa järjestelmässä miehet ovat naisten yllä. Toisten aihetta tutkineiden mielestä taas matriarkaalisessa hallinnassa naiset ja miehet ovat tasa-arvoisia, vaikka lopullinen valta tulisi suvun vanhimmalta naiselta. Tämä matriarkaalisuuden määritelmä sopisi hyvin yhteen Kalevalan kanssa. 

Matriarkaalisuuteen liittyy myös kulttuurievoluution teoria, jonka mukaan yhteiskunnat ovat kehittyneet promiskuiteetistä matriarkkaan ja lopulta patriarkkaan. Promiskuiteetti tarkoittaa sukupuolten vapaata yhteiselämää. Tämä ei kuitenkaan nyky tiedon valossa pidä paikkaansa, sillä yhteiskuntien kehityksestä puuttuu useimmiten matriarkaalinen vaihe. Teoria osoittaa myös matriarkaalisia yhteiskuntia, joita yhä esiintyy, kehittymättömämmiksi kuin patriarkaalisia. Toisaalta matriarkaalisuuteen liittyy myytti esihistoriallisista yhteiskunnista, joiden on alunperin ajateltu olleen naisten hallinnassa.

Kalevalassa matriarkaalisuus tulee selkeästi esille; Pohjolaa hallitsee sen emäntä Louhi, maailma ja samalla Väinämöinen syntyy Ilmattaresta, kaikki Kalevalan sankarit kunnioittavat äitiensä tahtoa ja kuuntelevat heidän mielipiteitään sekä lopulta itse Jeesus syntyy Marjatasta. Louhen lisäksi yksi kuuluisimmista Kalevalan äiti hahmoista on Lemminkäisen äiti, joka äidinrakkaudellaan kokoaa Lemminkäisen Tuonelan joesta. Vaikka teoksen pääsankarit ovatkin miehiä, on naisilla suuri merkitys teoksessa. Jopa suuren tietäjä Väinämöisen suurin vihollinen on Pohjolan Louhi, joka on hyvin hankala voittaa. 

Vaikkei matriarkaalisuudesta ole täysin varmoja havaintoja suomalaisessa tai karjalaisessa kulttuurissa, on Risto Pulkkisen mukaan mahdollista, että muinainen Suomen ja Karjalan seutu on saattanut olla naisten hallinnasta. Tämän osoittaa vuonna 2014 ilmestynyttä Suomalainen kansanusko – samaaneista saunatonttuihin varten tehty nimistöntutkimus. Tutkimuksessa löydettiin hyvin paljon Louhi-nimisiä paikannimiä Pielisen seudulta, mikä saattaa viitata naishallitsijoihin. Läheisillä kulttuureilla kuten itäsaamelaisilla on esitetty olleen naisjohtajia. Kenties siis jo keskiajalla esiintynyt Terra Feminarum (Naisten maa) olisi voinut sijaita näillä seuduin. Ja mikä mielenkiintoisinta, voisiko Suomen seudun kulttuurit olla yhä matriarkaalisia, jos kristinusko ei olisi tuonut aikanaan omaa patriarkaalista näkemystään tänne?

//T